 |
| Teijossa Matildajärven rannalla |
UK-puiston talvivaellus koittaa jo parin viikon päästä ja siihen on valmisteltu kuin lähtisin yksin Pohjoisnavalle puoleksi vuodeksi. Valmistautuminen on mennyt vähän eri tavalla kuin ajattelin, sillä lunta ei ole ollut ollenkaan. Turussa alkaa olemaan sama sää juhannuksena, jouluna ja hiihtolomalla.
Hiihtäminen muuttui risusavotaksi. Pihallamme kaadettiin kolme 70-vuotista kuusivanhusta ja yksi samanikäinen saarni. Risusavottaa riitti ja kuusen oksia kertyi yhden kuorma-autolavallisen verran. Hauikseni kasvoivat tällä kertaa muutakin kuin alaspäin. Sainkin kuulla, että itse vuorten valloittaja Veikka Gustafsson on harjoitellut retkiään varten tekemällä metsätöitä. Veikan jalanjälkiä en aio seurata muuta kuin metsätöiden teossa, sillä olen luonnosta nautiskelija ja suorittaminen saa unohtua metsän syleilyssä.
 |
| Risusavotan peruskurssi suoritettu |
Hiihtovaelluksen harjoittelu muuttui keskieurooppalaiseksi vaeltamiseksi - metsäretkien välissä käytiin kahvilassa nauttimassa kaakaota ja suklaakonvehteja. Teijon kansallispuistossa on monia erilaisia reittejä, viihtyisiä laavu- ja nuotiopaikkoja, kulttuurihistoriallisia ruukkimaisemia ja tunnelmallisia kahviloita.
Kävelimme aluksi ilman rinkkoja Jeturkastin muinaispolun, jossa on pirunpelto pyöreine jääkauden hiomine kivineen. Nautiskelijat olivat huomanneet jo matkalla hyvän kahvilan, joten lounaaksi oli kakkua, konvehteja ja kaakaota. Teijon luontokeskus Matildajärven rannalla on hyvä lähtöpaikka vaelluksille. Jätimme auton siihen, laitoimme rinkat selkään ja lähdimme kohti Teerisaaren laavua. Pitkospuut olivat hieman huonossa kunnossa erityisesti Puolakkajärven suuntaan mennessä. Onneksi jalassani olivat kumisaappaat, joten pystyin aika paljon kävelemään pitkospuiden vieressä. Muistan nuoruudestani, kun häpesin isäni vihreitä kumisaappaita. Nyt minulla itsellä on sellaiset ja olen ylpeä niistä. Tämän vuoden säät ovat olleet sellaiset, että kumisaappaat ovat lempikenkäni. Teerisaaren laavu sijaitsee Järvenpäänsuon ja Puolakkajärven kupeessa. Nukuimme yömme laavussa ja laitoimme kovan tuulen vuoksi neljänneksi seinäksi tarpin. Laavussa oli suojaisa ja lämmin nukkua ja heräsimme vasta kello kahdeksan aikoihin. Takaisin tullessamme kävelimme Matildajärven kierroksen ja sen jälkeen minne muualle kuin ravintolaan pizzalle.
 |
| Teijossa voisi tehdä kahvilavaelluksen. |
 |
| Matildan ruukin vesivoimaa |
 |
| Teerisaaren laavu |
 |
| Teerisaaren laavulla Puolakkajärven rannalla |
 |
| Näkymä Teerisaaren laavulta |
 |
| Miksi se ei p...e syty? Hermot meni ja sen kyllä huomaa. |
 |
| Kotona rikoin keittimen atomeihin ja osasin laittaa myös osat takaisin paikalleen. |
Bensakeittimen käyttö vaelluksella muuttui kiroiluksi ja kiukuksi ja nuotiolla ruoan valmistamiseksi. Olen ostanut bensakeittimen talvivaellusta varten, sillä kaasu ei oikein toimi ja sinoli on hidas. Kun aloin Teijossa valmistaa ruokaa, en saanut keitintä millään syttymään. Mutta onneksi meillä on Youtube ja videon avulla purin koko keittimen osiin ja jopa osat takaisin paikalleen. Vikakin löytyi: pumpun nahkamäntä oli päässyt kuivumaan ja se olisi pitänyt rasvata ennen ensimmäistä käyttöä. Onneksi vika tuli nyt, eikä -30 asteen pakkasessa. Opin paljon keittimestä ja ihmettelin taas uusia aluevaltauksia - mekaanikko Niina.
Ruoan kuivaaminen on yksi osa valmistautumista. Itselle ei oikein valmisruoat sovi, joten kiertoilmauunimme on pöhissyt jo monena päivänä. Kaikkea voi kuivata. Vihanneksia ja juureksia on kiva lisätä ruokaan, inkivääri tuo makua annokseen ja ananasta voi lisätä kastikkeisiin tai syödä ihan sellaisenaan. Laitan kookoskermajauhetta lähes joka ruokaan. Sitä saa ainakin etnisistä kaupoista. Talvivaelluksella kyllä vähän mietityttää, millaista on koostumukseltaan aamulla laitettu ruoka ruokatermoksessa - tuleeko kaikesta epäilyttävää mössöä.
 |
| Paprikaa tulossa. Saan kerralla kuivattua kiertoilmauunissa kolme pellillistä. |
 |
Mitäs Niinan keittiössä tänään valmistuukaan? Näyttävät kyllä varmaan
joltain muulta, mutta oikeasti ovat myslipatukoita.
|
Valmistautuminen ja suunnittelu on yksi tärkeä osa vaellusta. Vatsan pohjaa alkaa kutkuttelemaan, kun vaellus alkaa lähestyä. Näin kun on ollut aikaa keskittyä siihen ilman turhia kiireitä ja hötköilyjä, olen nauttinut jokaisesta päivästä. Muumipapan sanonta päättäköön tämän kertaisen kirjoitukseni: "Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."
Kommentit
Lähetä kommentti