Opasharjoittelijana Kiilopäällä kaamoksen väreissä
Ystäväni toivotti ennen Kiilopäälle lähtöä: Hyvää matkaa valoon. Pohjoisessahan on kaamos, jolloin aurinko ei nouse yli kuukauteen. Siellä hämärän pimeässähän me elellään - niin ajattelin. Sain olla lähes kolme viikkoa työssäoppimassa Kiilopää Suomen Ladussa kaamoksen syleilyssä ja ihastuin sen pastellimaisen, sinisenpunertaviin, hämärtäviin väriin. Todellista pimeyttä ei ollut koko aikana; jopa yöllä näki kulkea ilman lamppua. Yölliset retket olivatkin jännittävimpiä tähtitaivaan ja revontulten viitoittaessa polkua. Ystäväni toivotus piti siis paikkansa, sillä Etelä-Suomen musta talvi on oikeasti pimeä ja väritön. Saapuessani Kiilopään pihalle minulla meinasi tulla itku, sillä siellä oli niin kaunista. Luontoäiti oli vetänyt lumipeiton korvilleen ja lumen kiteistä heijastui erilaisia valoja. Kulkiessani tuntureiden laella nautin kaamoksen tuomasta hiljaisuudesta ja sisäänpäinkääntyneisyydestä. Kaamos antaa luvan olla rauhallisesti, sillä valoisaa aikaa oli noi