Luontoninnun rinkassa

Korona lopetti itseltäni kaikki lähiopetukset, sillä luonto- ja eräoppaan ammattitutkintoa on aika vaikea suorittaa netissä. Miltäs kuulostaisi puukon taonta netissä, survival-kurssi etäopiskeluna  tai vaikka vaellus virtuaalisesti? Olen onneksi ollut aika ahkera syksyllä, joten opintoviikkoja minulla on jo mukavasti eli niistä ei niin paljon tarvitse välittää. Toki opintoja on pitänyt laittaa eteenpäin. Olen kirjoittanut yrittäjyys ja tuotteistaminen -tutkinnon osien sepustuksia. Yrittäjyys on itselle erittäin vieras asia, joten ajattelin, että suorittamalla tämän tutkinnon osan, saan helpoiten ja väkisinkin oppia yrittäjyydestä. Yrittäjyys voisi olla mahdollista sivutoimisena ja siihen minulla  onkin joitakin ideoita, mutta niitä en tässä kerro, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Olimme pari kuukautta autoton perhe ja meidän piti olla kauemminkin, mutta korona laittoi ostoihin kyytiä. Autottomuudessa oli haasteita erityisesti viisijäsenisen perheen ostosten tuonnissa, mutta sekin a

Lunta oli lähes puolitoista metriä.  Hankikanto oli hyvä. Edellisessä blogissani kaikki muuttui joksikin: hiihtäminen muuttui risusavotaksi, harjoitusvaellus muuttui keskieurooppalaiseksi vaeltamiseksi ja bensakeittimen käyttö muuttui kiroiluksi. Nyt on muutosten aika käynnissä, sillä talvivaellukseni muuttui mökkilomaksi. Olen grammanviilaaja kesävaelluksessa, mutta nyt kyllä lähti mukaan aikamoinen määrä ruokaa ja vaatetta. Yleensä jaksan hyvin, kunhan vain saan riittävästi ruokaa, joten ajattelin, etten voi tietää energian kulutustani kylmässä, joten  vanhan mummon tavoin laitoin varalta lisäruokaa. Toisaalta tarvitsemani ruoan määrä jäi vielä arvoitukseksi, sillä en ehtinyt selvittää ruoan määrää kuin pari päivää vaellusolosuhteissa. Toinen jännityksen kohteeni oli paleleminen, joka ainakin osin tuli toteen näytettyä, mutta toisaalta useamman päivän aikana ja oikeasti terveenä olisin varmaan tottunut paremmin kylmyyteen.  Ajattelin jo ennen talvivaellusta, että menen h