Muotkatunturien vaelluksella 10. - 17.9.2019
Kuvat blogissa ovat omia ja ryhmäläisteni. Pää pyörii yhä tämän upean kokemuksen jälkeen. Matkan aikana palelimme ja hikoilimme, karkailimme ja tönötimme, nauroimme ja lauloimme ja opimme paljon itsestämme ja toisista. Koko viikon saimme olla yhtä luonnon muuttuvan taideteoksen kanssa; miten pieniä pisteitä olimmekaan tunturikoivikossa. Tunturit ja joet ovat nähneet monta ihmisikää ja meidän ryhmämme vaellus oli vain sujahdus siitä ajasta. Tämä sujahdus tulee olemaan ikuisesti muistoissani. Matka kohti Muotkaa alkaa Aloitin itse jo matkan kohti tuntureita päivää ennen kuin muut ryhmäläiset. Itseäni kauhistutti ajatus koko matkan istumisesta samalla kertaa. Voin myös helposti pahoin autossa, joten senkin vuoksi tämä ratkaisu oli hyvä. Kurssikaverini aikoi jäädä Lappiin vaelluksen jälkeen kolmen koiransa kanssa ja hänellä oli vielä etupenkillä tilaa, joten tartuin tarjoukseen. Takapenkki oli kuvan mukaisesti täynnä karvakavereita ja kaikkea mahdollista roinaa.