Ulkona nukkumisen riemu





Huhtikuussa yöretkellä Nuuksion Pöksynhaarassa
Olin tämän vuoden aikana mukana haasteessa, jossa oli tarkoituksena nukkua vähintään yksi yö joka kuukausi ulkona. Haaste haastoi minua ja opetti, että aina voi nukkua yönsä ulkona. 31 kertaa tuuduttauduin uneen luonnon helmassa eli yhden kuukauden verran. Koska tavoitteena oli nukkua joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona, toi se haastetta aikatauluille ja ulos meni vaikka minkälaisella säällä.

Mikä oikein houkuttelee nukkumaan yönsä metsässä? Lähden tällä kertaa turgulaisen negatiivisesti. Toivottavasti jaksat lukea kirjoituksen loppuun, jotta saat innostusta ulkona retkeilyyn. Yksi syy ei ainakaan ole omalta osaltani erinomaiset yöunet. Olen ostanut paksun, ilmatäytteisen patjan, jotta prinsessalla ei tuntuisi herne selän alla. Vaikka olisin kuinka väsynyt, herään joka kerta, kun käännyn. Kokemus on opettanut, että ilmatäytteinen patja kannattaa täyttää vain vähän yli puolilleen, sillä täysinäinen ilmapatja on sama kuin kova patja. Lämpötila vaihtelee yön aikana ja herään myös välillä joko kuumuuteen tai kylmyyteen. En siis tavoittele luonnon helmassa syviä kahdeksan tunnin unia vaan olen tyytyväinen siihen, että olen nukkunut noin viisi tuntia kohtuullisesti.

Huomasin myös vuoden aikana, että talvitelttailu kostealla säällä on haastavaa. Talvivaelluksella sai ensimmäiseksi kuivata vesilammikot makuupussin tieltä ja vettä kondensoituu teltan kattoon runsaasti. Hyvä tuuletus on teltassa nukkumisessa tärkeää. Tosin huomasin Muotkan vaelluksella, että tulee aika kylmä, jos teltassa tuulee. Laavulla nukkuminen muina aikoina kuin kesällä on  mieleeni. Kesällä en tykkää nukkua laavulla hyönteisten vuoksi. Laavulla toimii hyvin ilmanvaihto ja kosteutta ei kerry samalla tavalla kuin teltassa.

Helmikuussa hiihtovaelluksella Seitsemisessä räntäsateessa
Syyskuussa Muotkatuntureilla. Säätila vaihteli viikon aikana +15 asteesta -6 asteeseen.

Heinäkuussa Kevolla. Hyttysiä oli runsaasti, mutta yllättävän hyvin niihin tottui viikon aikana.
Valitusvirttäkö tässä kirjoitetaan? Minkä vuoksi oikein lähden yöksi ulos nukkumaan?  Yöretkellä pääsee luonnon keskelle rauhoittumaan ja olemaan osa luontoa. On hienoa nähdä, miten luonto muuttuu eri vuorokauden aikoina. Aamuisessa metsässä on erilaiset värit ja äänet kuin illalla.

Suomalaiset vuodenajat ovat rikkaus. Kesällä on ihanaa nauttia yöttömästä yöstä,  talvella on mielenkiintoista  kuunnella, millaista ääntä jäätyvä järvi pitää ja keväällä on hieno nähdä, miten luonto lähtee elämään. Pimeys on kaunista ja hiljentävää. Marraskuisena iltana on hieno tuijottaa nuotion loimua. Murheet unohtuvat ja ne saavat oikeat mittasuhteet. Olen mennyt hyvin usein perjantaina töiden jälkeen yöretkelle lähimetsiin. Työasiat kaikkoavat heti ja viikonlopusta tulee levollinen. Huonosti nukutut yöt, teltan kosteus tai hyönteiset eivät luonnon helmassa enää haittaakaan. Sen olen myös huomannut pitkillä vaelluksilla, että kunnon väsymys vie nämä edellä mainitut haitat lähes unholaan.

Pystytän aina teltan heti saapuessani yöpaikkaan, sillä oma koti ja peti tuovat turvallisuutta ja rauhallisuutta. Lapin erämaassa  vaeltaessa teltan pystyttäminen ensimmäisenä ja kokoon laittaminen viimeisenä ovat tärkeä turvallisuusseikka, sillä sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti.

En ole vielä ryhtynyt retkeilemään yksin. Ehkä mielikuvitukseni on liian hyvä ja näen mörön ja suden silmiä kaikkialla. Ehkä jossain vaiheessa saan rohkeutta ja intoa suunnitella oman retken tai sitten en oikeasti haluakaan. Tämän vuoden aikana olen retkeillyt hyvin erilaisten, mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja olen saanut kuulla monta kiinnostavaa elämän tarinaa. Erilaisten ihmisten kanssa oleminen on opettanut paljon myös itsestä ja mikä onkaan mielenkiintoisempaa kuin tutkimusmatka omaan minuuteen.

Ensi vuonna ajattelin jatkaa haastetta, sillä olen saanut sitä kautta niin monta uutta kokemusta. Olen itse niin mukavuudenhaluinen, että ilman haastetta marraskuun räntäsateessa jäisin sohvalle lukemaan hyvää kirjaa.
Marraskuussa lähiretkeilyä Naantalin Haijaisten laavulla vesisateessa. Samalla etsittiin muutama geokätkö.

Tammikuussa  Karkussa laavulla -15 asteessa. Hyvin tarkeni  kahdella makuupussilla, mutta vessahätä sai odottaa.
Maaliskuussa Kurjenrahkalla laavulla. Ruoka on yksi tärkeä osa retkeilyä.
Joulukuussa talviselviytymiskurssilla ei saanut ottaa mukaan tulitikkuja. Sen opin, että märistä puista on haastavaa saada nuotio aikaiseksi.

Lokakuussa Liesjärven kansallispuistossa. Seuraavana päivänä osallistuimme Lounarogaining-kilpailuun.
Toukokuussa Vaskijärven luonnonpuiston vieressä. Vaskijärven luonnonpuisto on todellinen erämaa Turun lähellä.
Kesäkuussa Pääjärven virkistysalueella. Koirani Lulu nukkui hyvin, kun sai oman makuupussin.

Elokuussa Laipanmaalla ihastelemassa luonnon muuttuvaa taideteosta










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raision luontopolut, osa 1: Merellinen Raisio: Timalipolku, Temppelivuori, Uikkupolku

Raision luontopolut, osa 2: Pähkinäpolku ja Somersojan puronvarsilehto

Raisionjokea seuraten merelle