Olen näissä opinnnoissani päättänyt, että menen epämukavuusalueille ja käsityöt ovat yksi näistä. Koulutuksessa tarjotaan aika monta erilaista käsityökurssia: luu- ja sarvityöt, muinaiset eräperinteet, puukon teko ja pitkäjousikurssi. On ollut hienoa huomata, että peukalo on siirtynyt hieman kämmenen keskeltä sivummalle ja olen ollut todella yllättynyt omista tuotoksistani. Olen myös huomannut käsitöitä tehdessäni, että flow-tila valtaa mieleni ja oppimisen riemu on suurta. Yleensä ryhmämme alkaa vilkuilla kelloa ruokatauon lähestyessä, mutta käsityökursseilla ruokatunnille ehtiminen tuottaa vaikeuksia ja päivät menevät todella nopeasti. Heti näin opettajana alankin pohtia flow-tilaa koulussa: miten saisimme luotua oppimisympäristön motivoivaksi. Motivaation avulla pystyy oppimaan kaikkea mahdollista.
Turkka Aaltonen on muinaisperinnetietojen kirjasto. Hänellä on niin paljon tarinoita eri aiheista, että kursseilla olisi pitänyt olla mukana äänityslaite, johon olisin voinut äänittää tarinat muinaisperinteistä ja paljon muustakin - joka päivä hänellä oli kertoa jokin uusi turkulaisjuttu. Hän piti meille kurssin luu- ja sarvitöistä ja muinaisperinnekäsitöistä. Muutaman päivän aikana valmistui useita eri töitä ja vauhti oli kova. Itselleni sopi hyvin, ettei töitä viimeistelty ihan loppuun asti, sillä vaikeutenani on keskittyä yhteen asiaan pitkän aikaa ja tehdä erittäin tarkkaa jälkeä. Olen suurten asioiden nainen ja monesti yksityiskohdat unohtuvat.
 |
| Ruuti- tai suolasarvi |
 |
Jokaisen naisen perusvaruste: neulaluu. Tarvittaessa voi korjata
vaatteet vaikka kauppareissulla. |
 |
Voihan sitä näinkin kirjoittaa. Ruokokynä toimi paremmin kuin sulka.
|
 |
| Kuka heittää pisimmällä vipukeihään (atlatl)? |
 |
| Kalastajan muija onnellisena verkkoa kutomassa |
 |
| Australian aborginaalien käyttämä houkutuslintu |
 |
| Köyden tekoa huplilla, puu-ukolla |
Kukaan ei ole seppä syntyessään sanonta pitää hyvin paikkansa. En ole yleensä kova kiroilemaan, mutta nyt tämän kurssin aikana suustani tuli monipuolinen valikoima näitä sanoja. Erityisesti harmitti, kun oli ensin kuumentanut puukkoa ahjossa ja oli valmis takomaan niin puukko putosi pihdeistä lattialle ja niinpä joutui aloittamaan kuumennuksen uudestaan. Myös sanonta, että pitää takoa, kun rauta on kuumaa, pitää paikkansa, sillä puukon metallia, hiiliterästä, pystyi takomaan vain hetken, kunnes puukkoa piti lämmittää uudestaan. Kahden ensimmäisen päivän aikana tulos oli hieman puukkoa muistuttava metallipala. Terän teossa oli yllättävän monta eri vaihetta ja se olikin vaikein kohta puukon teossa.
Tekeminen helpottui paljon, kun sai alkaa tekemään puukon vartta. Varren pitää olla sopivan pieni, että se sopii käteen. Nauhahiomakoneella sai nopeasti tehtyä varresta sopivan muotoisen. Nauhahiomakone onkin ollut oma rakkauteni käsityökurssilla: sillä valmistui kaunista jälkeä nopeasti.Tein oman varteni pihlajasta. Varren päässä terän lähellä on luukiekko ja pieni pala nahkaa pitämässä terää paikallaan. Sopii kuin puukko tuppeen eli tuppi ommellaan juuri puukkoon sopivaksi märästä nahasta. Siinä sai vetää sormet hellinä nahkaa tiukalle. Puukon teki vaati pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja paljon hikeä - lopputuloksena tuli terävä käyttöpuukko retkilleni.
 |
| Pitää takoa, kun rauta on kuumaa ja hikeä pukkaa. |
 |
| Kahden päivän tuotos oppipoika Heikkilältä |
 |
Tässä on jo puukon muotoa
|
 |
| Puukon varren tein pihlajasta. |
 |
| Puukon tupen sisään piti tehdä puusta suoja terälle. |
 |
| Puukon tuven teossa tarvittiin sormivoimia. |
 |
| Kovan työn ja tuskan jälkeen syntyi terävä käyttöpuukko. |
Monella kurssilla olen tehnyt yksikseni lauluja. Perinnejousi-kurssilla tuli tehtyä laulu Lentäjän pojan -säveleeseen: Minä valikoin oikean saarnin ja lähdin mä hiomaan. Mä hioin ja hioin ja hioin ja hioin jäin tinderii odottamaan... Tämän laulun sanat pitivät täysin paikkansa kurssilla, sillä käytännössä hioin hiekkapaperilla ja puukolla lähes kolme päivää. Haastavin vaihe on tilleröintivaihe, karkkulaisittain tinderöinti. Siinä pitää olla jousi tasapainossa. Kuinkahan monta kertaa kävinkään kysymässä opettajaltamme, joko nyt? Ihan hyvä, mutta vähän pitää ottaa tuostaa kohtaa. Kyllä suu oli messingillä, kun vihdoin ja viimein tinderi mätsäsi täydellisesti. Perinnejousta on käytetty kautta historian metsästysvälineenä ja opettajamme Ilkka Seikku metsästää peuroja perinnejousella. Jousiammuntaa pitää harjoitella paljon, sillä siinä ei ole erillistä tähtäintä ja sen vuoksi sitä sanotaankin vaistojouseksi.
Olen näiden kurssien myötä löytänyt itselleni uuden harrastuksen. Katsoin jo opistojen sivustoilta, mitä käsityökursseja ne tarjoavat. Peukalonkin paikka siirtyy pikkuhiljaa käsitöitä tehdessä.
Kommentit
Lähetä kommentti