Muotkan vaellukselle valmistautumista







Viikon Muotkan vaellus  on kohta edessä ja siihen on valmistauduttu kuin menisimme ensimmäisinä ihmisinä napajäätikölle. Meillä on ollut Karkussa retkeilykurssi sekä viikonlopun mittainen harjoitusvaellus Laipanmaalle.

Pakkaan rinkkaani monta viikkoa. Punnitsen jokaisen tavaran, mitä sinne tulee, sillä pienistä puroista syntyy iso joki. Ruokailuvälineet painavat 233 grammaa, makuupussi 1221 grammaa ja alushousut 53 grammaa. Rinkassa pitää olla kaikki, mitä tarvitsee viikon vaellukselle, mutta ei silti yhtään ylimääräistä. Päädyn lopulta siihen, että vähennän vaatteiden määrän minimiin ja mieluummin otan sen sijasta joka päivään ylimääräisen suklaapatukan. Alusvaatteet ovat merinovillaa, joita voi tuulettamalla raikastaa. Samalla paidalla hikoilen siis koko viikon. Jaloissa ovat vedenpitävä vaelluskengät. Ongelma vaelluskengissä on, että jos ne kastuvat, ne eivät kuivu koko viikon aikana. Kastuneilla kengillä käveleminen tarkoittaa monta rakkoa jalassa.


Ruoka-ahdistus
Pakatessa minulla on myös ruoka-ahdistus: entä jos ruoka ei riitäkään ja en jaksa edetä. Kaikki ruoka on kuivattua, sillä ylimääräisestä vedestä tulee äkkiä painoa. Vaeltaessani Lapissa kannan mukana noin litran vettä kerrallaan. Aina löytyy soliseva puro, josta voi ottaa lisää vettä.
Olen aikaisemmilla vaelluksilla syönyt vain valmiita pussiruokia. Vatsalleni on sopinut norjalainen Real Turmat, mutta vaelluksen loppupäivinä kaikki on maistunut Pasta Carbonaralta, eikä oikein mikään ole mennyt viimeisinä päivinä alas. Energiaa kumminkin tarvitaan kohtuullisen paljon vaelluspäivinä.

Tänä vuonna olen hurahtanut ruokien kuivaamiseen. On tullut kokeiltua erilaisia vihanneksia ja hedelmiä, jauhelihaa, linssejä ja sieniä. Kaikkea voi siis kuivata  ja oli kiva kokeilla eri tapoja. Yrtit ja sienet kuivuivat hyvin saunahuoneessa. Saunan ollessa päällä otin ne pois, sillä lämpötila ei saa nousta liian korkeaksi. Linssit ja jauhelihan kuivasin kiertoilmauunissa. Liha ja linssit kuivuivat noin viidessä tunnissa. Asteita uunissa oli noin 50. Lisukkeena valmistan perunamuussijauhetta, kuskusia, riisiä ja makaroonia. Näistä voiton vie ehdottamasti perunamuussi, josta saa tosi maittavaa pienen voinokareen kanssa.


Kuivata voi lähes mitä vain. Tässä kuivuu kiertoilmauunissa paprikaa.
Lihan pitää olla kuivauksessa vähärasvaista ja se pitää kuivata korkeammassa lämpötilassa, n. 50 astetta, jotta se varmasti säilyy.
Vaelluksella pyrin syömään säännöllisesti, sillä muuten ei jaksa kävellä 6 -10 tuntia putkeen. Aamupalalla on puuro ja mehukeitto sekä leipää. Lounaana lämmin ruoka omista aineksista tai pussista. Koko ajan kävellessä syön suklaata, pähkinöitä ja kaikkea muuta pientä purtavaa. Olen varannut mehukeittoa kolme pussia päivässä, josta tulee jo aika tuntuva grammamäärä rinkkaan, mutta tykkään juoda muutakin kuin pelkkää vettä ja urheilujuomat eivät sovi vatsalleni. Melkein kaikkeen tylsistyy vaelluksen aikana, mutta itselleni aina maistuvia ovat suklaa, kuivatut omenat, mehukeitto ja Koskenlaskija-sulatejuusto.


Vihannes-jauhelihanuudelipataa tulossa. Annoksesta riitti vielä opiskelijakaverillekin :). 

Ruoka pitää suunnitella aterioittain, jotta varmasti on oikea määrä ruokaa mukana ja toisaalta ei mielellään turhan paljon ylimääräistäkään. Minulla on aina vähän liikaa ruokaa mukana, sillä minulla tulee lähtiessä sellainen olo, että entäs jos ei ruoka riitäkään. Tuntuu hölmöltä kantaa ruokia edestakaisin, joten vielä itselläni on opeteltevaa oikean ruokamäärän löytämiseksi. Onneksi Laipanmaan harjoitusvaelluksella kurssikaverit huolehtivat, ettei ylisuuria annoksia tarvinnut kompostoida. 

Harjoitusvaellus Laipanmaalle


Laipanmaa sijaitsee Pirkanmaalla. Siellä on suuria alueita talousmetsää ja kirkasvetisiä järviä.


Ensimmäisen yön vietimme Pihtilammen laavupaikalla. Luonnon muutuva taideteos illalla, yöllä ja aamulla.

Harjoitusvaelluksemme toteutettiin 30.8. - 1.9.2019 Pirkanmaalla sijaitsevassa Laipanmaalla. Laipanmaan retkeilyalueella kulkee noin 30 km erilaisia retkeilypolkuja ja se on suurimpia yhtenäisiä metsäalueita Etelä-Suomessa. Maasto on pääasiassa hoidettua talousmetsää. Polkujen varrella sijaitsee useampi kirkasvetinen järvi, josta voi ottaa juomaveden keitettynä. Polut ovat merkittyjä, tosin jotkin pitkospuut ja sillat tarvitsisivat korjausta. 

Ryhmässämme oli lähes kolmekymmentä opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Alkuaan mietin, miten näin ison ryhmän kanssa voidaan kulkea koko vaellus peräkanaa polulla. Yllättävän hyvin se toimi ja tällä kertaa rikkinäinen puhelin olikin kohtuullisen ehjä eli viestit kulkivat ihmiseltä toiselle yllättävän hyvin. Vähän väliä tuli viestiä, että perä jää ja silloin jonon alkupää jäi odottelemaan loppujonoa. Tavoitteena oli kävellä noin 45 minuuttia ja pitää yhteisesti 15 minuutin tauko. Tauko alkaa vasta silloin kun viimeinen kävelijä on tullut paikalle, jotta varmasti jokainen saa riittävän pitkän pysähdyksen. Tunneilla opimme, että oppaan tärkeä taito on osata kääntää niskaa, jotta voi tarkkailla etenemisvauhtia ja ryhmän kuntoa.

Tälle kertaa opettajamme ei ollut onnistunut tilaamaan pedagogista säätä vaan saimme nauttia kesän viimeisistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Ensimmäisenä päivänä tosin oli niin kuuma ja hiostava, että vaarana oli nestehukka. Onneksi leiripaikallemme oli mahdollista pulahtaa järveen. Olin järvestä tullessani niin mudassa, että sain sen jälkeen kunnon saapassuihkun: saapas on monikäyttöinen väline.

Toisena yönä otin telttani sadesuojan pois ja nukuin tähtitaivaan loisteessa. Oli hienoa avata silmät nähden heti korkeat puiden latvukset. Olin kyllä tainnut laittaa telttani jonkun eläimen maille, sillä koko yön siellä oli touhua ja tohinaa. Yritin kyllä kurkkia, mutta mitään ei näkynyt. Lauantaina oli Suomen luonnon päivä ja juhlistin sitä hienosti olemalla luonnossa. Ikävästi toisella puolella järveä vietettiin venetsialaisia musiikin ja ilotulituksen merkeissä.

Ryhmämme on mielenkiintoinen ja moninainen. Kaukaisimmat opiskelijat tulevat Oulusta ja Imatralta, ammatteja on tuholaismyrkyttäjästä,  junankuljettajaan ja opettajaan  ja ikäjakauma on 20 vuodesta 60 vuoteen.  Itse olen aina kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja retken aikana sain kuulla monta huvittavaa ja vakavaakin tarinaa ja sutjausta. Jälkikäteen tulee naureskeltua yksikseen näitä juttuja. Tuntuu mukavalta lähteä näiden opiskelijakavereiden ja kahden taitavan opettajan kanssa Muotkalle. Vaikka välillä olisi raskasta ja ongelmia, olen varma, että apua löytyy aina läheltä.

Opettajamme taidonnäyte kiehisistä. Hyvänä tapana on tehdä seuraavalla retkeilijälle sytytyspuita valmiiksi.
Tauoilla on hyvä laittaa teltat, makuupussit ja muut kosteat vaatteet kuivumaan.
Toisen yön telttapaikka Elamonjärven rannalla.
Tässä kohtaa hyräilin itsekseni: Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää...


Suunnistusta

Suunnistustaidon kehittäminen on yksi tärkeimpiä tavoitteitani. Kävin ennen opintojen alkua kahden viikon aikana viitenä iltana iltarasteilla sekä osallistuimme joukkueen kanssa Turku Rogaining 24 h -kisaan. Tutkintoon kuuluvan suunnistusnäytön sain hikisesti läpi, kun neljän onnistuneen rastin hakemisen jälkeen mokailin viimeisellä rastilla. Olin siinä kohtaa jo vuorenvarma suunnistustaidoistani, että heittäydyin liian ylpeäksi ja itsevarmaksi. Tärkeitä asioita, joita olen huomannut: jos ohittaa jyrkänteen tai ison kiven  sivukautta, pitää osata jatkaa suunnan mukaisesti sekä pidemmillä matkoilla askelparien mittaus on tärkeää. Muuten voi olla vaikea hahmottaa kuljetun matkan pituus. Samoin olen huomannut, että väsyneenä tekee helposti virheitä ja liika itsevarmuus kostautuu.

Turku Rogaining -kisoissa oli mielenkiintoista suunnistaa ryhmässä ja miettiä erilaisia reittivalintoja. 24 tunnin aikana oli tarkoitus kerätä mahdollisimman monta pistettä. Eri rastit olivat eri arvoisia. Ryhmämme päätyi, että otamme maisemareitin Vaskijärven luonnonpuiston kautta, joten tärkeintä oli pisteiden keruun sijasta hyvät maisemat ja itsensä voittaminen. Ryhmän mukana tuli myös käveltyä vuorokauden aikana 58 kilometriä, joka on minulle ennätysmatka näin lyhyessä ajassa. Pimeässä suunnistaminen on haastavaa, sillä siinä ei pysty hahmottamaan kunnolla maaston muotoja.

Muotkatuntureilla saamme sitten parini kanssa opastaa ryhmämme kartan ja kompassin avulla seuraavaan yöpymispaikkaan. On kiva saada kokemusta ja varmuutta luonnossa liikkumiseen omia polkuja pitkin.

Rogainingissa on tarkoitus kerätä määrätyn ajan aikana mahdollisimman monta pistettä. 
Tämä oli pienen eksymisen löydös Rogainingissa. Ensimmäiset löytämäni hirven sarvet.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raision luontopolut, osa 2: Pähkinäpolku ja Somersojan puronvarsilehto

Raision luontopolut, osa 1: Merellinen Raisio: Timalipolku, Temppelivuori, Uikkupolku

Raisionjokea seuraten merelle