Talvivaellus Seitsemisen kansallispuistoon 8. - 10.2.2019

"Kyllä tää on ihan hullun hommaa. Ei tässä ole mitään järkeä.", sanoi opettajamme Marjo, joka on harrastanut talviretkeilyä 20 vuoden ajan ja  hiihtänyt pari vuotta sitten Grönlannin halki. Niin välillä tuntui, kun kasasin pari viikkoa vaelluksen tavaroita. Tavaramäärä oli suuri ja sain  ne mahdutettua kahteen isoon kassiin. Kiloja kertyi varmaan noin kolmisenkymmentä. Näin junalla matkustaessa minulla oli selvästikin vähemmän tavaraa kuin niillä, jotka pystyivät sullomaan omat tavaransa autoonsa.

Seuraava ilta kuluikin ahkiota pakatessa. Majoitustilamme oli täynnä eri korkuisia ja muotoisia ahkioita. Yhden opiskelijakaverin ahkio julistettiinkin ulkomuodon vuoksi ruumiiksi. Ruoille oli laatikko ja retken aikana huomasin, että se kieltämättä oli hyvä idea. Keskellä ahkiota oli kassi, jossa kaikki tarvikkeet olivat säilytyspusseissa ja ahkion edessä säilytin kahta makuupussia ja telttaa.

Hiihtovaelluskohteemme oli  Seitsemisen kansallispuisto. Lähtöpaikkamme oli Kulomäki. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän piti yöpyä ensimmäinen yö Liesjärvellä ja seuraava yö Honkaniemellä, mutta puissa olevan tykkylumen vuoksi opettajamme vaihtoivat suunnitelman niin, että yövyimme molemmat yöt lopulta Iso Kivijärven nuotiopaikan ympäristössä. Toki kävimme välillä hiihtämässä ahkion kanssa ja pystytimme teltan uudestaan uuteen paikkaan.

Ensimmäinen haasteemme oli päästä Kulomäeltä lähtevä jyrkkä mäki alas. Jotta hiihtovaelluksemme ei olisi jäänyt osalle liian lyhyeksi, laitoimme sukset ja sauvat ahkion päälle ja annoimme ahkion mennä edellämme alamäessä.

Hiihtelin eräsuksilla, jotka olin sopivasti valikoinut erimittaiseksi, 210 cm ja 225 cm. Pituusero ei menoa haitannut. Hiihtokenkinä minulla oli Nokian Kaira huopavuorikumisaappaat. Ne olivat mielestäni koko vaelluksen paras varuste, sillä ne säilyivät ainoana kuivana varusteena koko reissun ajan. Ahkio oli Savotta Paljakka, joka soveltui metsäolosuhteisiin huomattavasti paremmin kuin Fjellpulken. Savotassa on ristikkäisaisat, jolloin se kääntyy paremmin kuin suora-aisainen Fjellpulken.

Opettajamme oli tilannut pedagogisen sään, jossa oppisimme eniten talvivaelluksesta. Sää oli koko retken ajan muutaman asteen plussan puolella ja taivaalta tuli vuoroin lunta, räntää ja vettä. Vetinen lumi toi haasteita, sillä mikään ei säilynyt kuivana.

Retkellämme oli 21 opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Etenimme letkassa eteenpäin ja letkamme oli varmaan noin 200 metriä pitkä. Menimme enimmäkseen umpihangessa ja sen vuoksi letkan vetäjää vaihdettiin väliajoin. Ensimmäinen siirtyi vetovastuun jälkeen aina jonon perään, jossa tulivat koko ajan viimeisinä opettajamme.

Viestin perillemeno koko ryhmälle ei aina onnistunut. Koska letka oli niin pitkä, ainoa tapa oli saada viesti eteenpäin niin, että leikimme rikkinäistä puhelinta. Välillä ikävä kyllä puhelin oli rikki ja esimerkiksi tauoista ei aina kiirinyt tieto häntäpäähän.

Hiihdimme noin 50 minuuttia ja pidimme noin 10 minuutin tauon. Talvivaelluksessa pitää koko ajan pitää huolta nesteen ja energian saannista. Itse söin ja join joka tauolla jotain ja sainkin pidettyä hyvin itseni virkeänä. Noin 3 - 4 tunnin hiihtämisen jälkeen pidimme pidemmän lounastauon, jolloin söin lämpimän ruoan; joko tehdasvalmiin Turmat-pussin tai itse kuivaamani linssi-sieni-kuskus-sörsselssönin.

Opettajamme Marjo antoi meille kartalta paikkoja, johon meidän pitäisi seuraavaksi päästä. Yleensä niihin ei johtanut valmiita reittejä,  vaan jouduimme menemään kompassin suunnan kanssa kohti tuntematonta. Letkan kärkipää johdatti koko joukkoa ja väli ajoin kärki vaihtui, joka toi haasteita suunnistukseen. Olisi ollut mielenkiintoista ottaa mukaan GPS ja nähdä, millaista labyrinttia etenimmekään. Yksinäni olisin vielä arka lähtemään näin poluttomille taipalille. Pidemmillä vaelluksilla olemme menneet aina merkittyjä polkuja pitkin.

Olen aina rakastanut hiihtämistä ja nautin siitä myös nyt. Ahkio tuli kohtuullisen kepeästi mukana ja nähtävänä oli upeat kansallispuiston maisemat. Näin ryhmän kanssa eteneminen oli hidasta ja eka päivänä tulikin hiihtäessä kylmä, mitä  minulle on harvoin tapahtunut. Seuraavana päivänä osasin varautua enemmälle vaatetuksella ja laitoin varavaatteita reppuuni. Koin itse hyvänä, että minulla oli repussa kätevästi ja nopeasti saatavilla pientä purtavaa, juotavaa ja varavaatteita.

Ryhmässä oli hyvä henki ja autoimme  toisia tarvittaessa, jos vaikka ahkio kaatui tai muksahti maahan. Upottavasta lumesta on aika vaikea päästä ylös omin voimin.  Vaikka sääolosuhteet olivat haastavat  ja välillä alkoi väsymyskin painaa, kaikki jaksoivat hyvin ja ottivat tämän retken oppimiskokemuksena.

Teltan pystytys puolimetriseen lumihankeen on oma projektinsa. Ensin pitää tampata suksilla teltalle pohja ja teltan pystytys pitää tehdä kaksimetriset sukset jalassa. Itselläni on kolmen hengen tunneliteltta, jossa on tilava absidi, eteistila, joten saimme hyvin mahtumaan tavarat sinne kuten kuvasta näkyy. Huomasin, kuinka kylmä maa on ja otan seuraavalla kerralla talvivaelluksella mukaan routamaton, joka kattaa koko makuutilan lattian, eikä kylmä pääse sisälle maan kautta.

Makuupusseina oli kolmen vuoden ajan untuvapussi ja keinokuituinen kesämakuupussi. Untuvapussi pysyi hyvin kuivana toisen pussin sisällä ja sain nukuttua aika hyvin nämä kaksi yötä. Illalla laitoin jalkopäähän lämpimän vesipullon, joka lämmitti mukavasti makuupussin. Teltassa riitti kosteutta;  toisena iltana oli jo valmiiksi ihan märkä ja saimme ennen makuupussien laittoa kuivata vesilammikot lattialta.  Teltan kuivaamiseen on hyvä ottaa pyyhe mukaan.

Olimme ensimmäisenä yönä laittaneet telttamme pienen päästäisen kotipihalle. Päästäinen touhotti koko illan telttamme ympärillä ja yöllä alkoikin kuulua pientä rapistelua. Onneksi ruokamme olivat muovilaatikoissa.

Illan ohjelma oli veden keittoa lumesta seuraavaa päivää varten. Veden keitto oli todella hidasta kaasukeittimen kanssa ja Lapin vaellukselle aion ostaa bensakeittimen, jonka toimintavarmuus ja teho ovat paremmat. Vielä näillä asteilla kaasu ja sinoli toimivat, mutta kylmemmillä keleillä  niiden toimintavarmuus huononee merkittävästi.

Vaelluksella kaikki ajatukset ja energia menevät perustarpeiden tyydyttämiseen. Päivällä mietti, miten pääsee ylämäestä puiden välistä ahkion kanssa, leirillä tultaessa pitää miettiä teltan pystytystä, ruokailua ja veden keittoa ja lopulta yöllä nukkuukin hyvin, kun on aivan puhki kaikesta päivän tekemisestä. Aika hienoa ajatusten nollausta; jokaisen kannattaisi kokeilla tämän tyyppistä kokemusta. Ehkäpä juuri siksi mökkeily on suosittua.

Talvivaellus oli hieno ja opettavainen kokemus. Odotan innolla seuraavan kevään Lapin reissua. Sään vuoksi itseltäni ei löytynyt yhtään kuivaa tavaraa, joten en olisi enää voinut kuvitella jatkavani  samoilla varusteilla seuraavia öitä metsässä. Tälläisessä kelissä hienot tekniset, "vedenpitävät" kalvot päästävät veden läpi jossain vaiheessa, joten niihin ei voi luottaa. Kumisaappaat veivät voiton ja säilyivät kohtuullisen kuivina. Ehkä olisi pitänyt etsiä kirppareilta vanhoja sadetakkeja ja -housuja: ne olisivat varmasti pitäneet ainakin ulkopuolelta. Sisäpuolella olisi toki voinut olla hieman kosteaa. Pohdimme myös ryhmän kanssa, että kunnon vanhat kurahanskat ovat tällaisessa kelissä toimivimmat.