Talviretkeilyn teoriaa

Karkun evankelinen opisto sijaitsee Karkun kylässä keskellä metsää. Iltaisin siellä ei ole paljon muuta tekemistä kuin lämmitellä saunaa, hiihtää, kävellä tai puhua niitä näitä kurssikavereiden kanssa. Sinne on hauska tulla eräänlaiseen omaan kuplaan. Koti- ja työelämän asiat unohtuvat hetkessä ja saa keskittyä ihan täysillä opiskeluun. Tämän kurssin tavoitteena oli saada talviretkeilyn teoria kuntoon, jotta selviämme kahden yön pituisesta  hiihtovaelluksesta Seitsemisessä ja viikon kestävästä hiihtovaelluksesta UK-puistoon. Tosin jälkimmäisen osuuden jätän vasta ensi kevääksi.

Talviretkeily on minulle aika uutta. Olen tehnyt päiväretkiä, hiihtänyt erilaisissa paikoissa, nukkunut muutamia  öitä laavulla, mutta lähteminen useammaksi yöksi pelkästään ulko-olosuhteisiin kuulostaa raskaalta ja kylmältä. Olen aika palelevaa sorttia ja erityisesti kädet ja jalat ovat minulla aina kylmät ja tämän vuoksi minun on vaikea tehdä yhtään mitään tarkkaa työtä ulkona, kun minulla on kädessäni jättimäiset rukkaset. Mieheni on joskus sanonut kohmeisista käsistäni, että jumala unohti luoda verisuonet käsiini.

Opettajamme Marjo esitteli talviretkeilyn tavaroita ja mukaan tarvitsee ottaa huimat määrät tavaraa: ahkio, sukset, sauvat, huopavuorikumisaappaat, paljon vaatetta,  myrskylasit, lapio ja paljon muuta tärkeää. Ruokaa pitää ottaa riittävästi, sillä kylmässä ihminen tarvitsee paljon energiaa. Tällaista tavaramäärää olisi raskasta kantaa selässä, joten tavarat menevät mukavasti ahkiossa. Sitä en vielä tiedä, kuinka mukavasti ne menevät, sillä kuulemma ylöspäin saa pusertaa ja alaspäin saa olla tarkkana, ettei tule hurjaa laskuseikkailua. 

Talvella retkeillessä tulee olla tarkka, sillä pienikin virhe voi olla kohtalokas. -20 asteen pakkasessa ilman suojaa  ei selviä kovinkaan kauan. Senpä vuoksi ennakointi  ja tarkka turvallisuussuunnittelu on tärkeää. Monissa tilanteissa on vain hetki aikaa reagoida, esimerkiksi teltta palaa noin noin puolessa minuutissa kokonaan. Toisaalta voi olla myös yllättäviä vaaratekijöitä: UK-puistossa on varasteleva kettu, joka varastaa ihan mitä vain vaelluskengistä untuvatakkeihin. 

Vaatetus on haastavaa talviolosuhteissa; pitäisi olla sopivasti vaatetta eli ei liikaa, eikä liian vähän. Varsinkin tuossa hiihto-osuudessa suuren ryhmän kanssa liikkuessa voi tulla haasteita, sillä liikkuessa tulee varmasti hiki, mutta letkan päätä odottaessa tulee taas kylmä. Itselläni tulee aina hiihtäessä hiki, joten taidan ainakin ensimmäisenä päivänä silti kokeilla vähempää vaatetusta. Pysähtyessä ja leiriytyessä laitetaan taukotakki ja toppahame päälle nopeasti, ettei ehdi tulla jäähtymistä. 

Kesällä vaeltaessa Lapissa oli helppo ottaa vettä puroista ja kannoinkin kesävaelluksella vain noin litran kerrallaan rinkassani. Talvivaelluksella vettä on paljon ympärillä lumen muodossa, mutta sen sulattaminen on aikaa vievää. Talvivaellukselle on hyvä ottaa useita termospulloja mukaan, jotta illalla ja aamulla saa sulatettua päivän juotavat. Nestehukka vaanii myös talviretkeilijää, sillä helposti ajattelee, ettei jaksa juoda, kun vessassa käynti on niin hankalaa puolimetrisessä hangessa.

Olen mukana Nuku vähintään yksi yö ulkona joka kuukausi -haasteessa. Tammikuun yö meni sopivasti opintojen ohessa Karkun opiston laavulla.  Talvella on hyvä käyttää kahta makuupussia päällekkäin. Alimpana minulla oli untuvamakuupussi ja päällimmäisenä ohuempi kuitumakuupussi. Päällimmäisen makuupussin idea on suodattaa ilman kosteus, jotta alimmainen makuupussi pysyy kuivana ja lämpimänä. Olin ottanut päällimmäisen makuupussin retkivarastomme hyllyltä kokeilematta sitä untuvapussin kanssa. Pussi olikin pienempi kuin untuvapussi, joten eivät ihan täydellisesti sopineet yhteen ja tuo päällimmäinen pussi ylettyi vain rintoihin asti. Tämän vuoksi minulla tuli hieman kylmä kosteuden päästyä untuvapussiini ja jouduin keskellä yötä lisäämään villapuseron päälleni. 

Makuupussiin on mukava kömpiä, kun  laittaa jalkopäähän kuumaa vettä sisältävän pullon ja kun sinne on päässyt mukavasti, ei millään raskisi sieltä nousta ja vaihtaa paikkaa. Yksi kurssikaverini kuorsasi tasaiseen tahtiin ja tietysti korvatulppani olivat unohtuneet kotiin ja paikan vaihto tuntui liian kylmältä vaihtoehdolta. Onneksi minulla oli kännykkä ja kuulokkeet ja nukutin itseäni kuuntelemalla äänikirjaa. Yön aikana heräilin usempia kertoja ja herätessäni kelasin äänikirjaa takaisinpäin, jotta pysyn tarinan mukana. Kuuntelin varmaan saman kohdan yön aikana neljä kertaa.

Valmistautuminen talvivaellusta varten alkoi kotipihalla teltan pystytyksellä sukset jalassa. Ensin pitää tampata suksilla teltalle paikka. Kiiloina käytin kotipihalla suksisauvoja. Koirani Lulu oli apulaisena, mutta teltan pystytys oli hänelle aika tylsää ja kylmää puuhaa, joten hän keksi itselleen vähän tekemistä. 

Meille on tullut uudet naapurit. Lululla on ollut huono tapa käydä naapurin pihalla ja hänen lempipuuhaansa on ollut  käydä varastamassa naapurin koiran lelu ja palata nopeasti omalle pihalle. Lulu siis lähti naapurin pihalle ja minä lähdin perään sukset jalassa hakemaan koiraa. Aika erikoinen ensi kohtaaminen. Nyt naapurikin tietää, että jotain kummallisia eräjormia asuu vieressä. Uusi naapuri sanoi pitävänsä koirista, kun kovasti pahoittelin tapahtunutta. Taisi tykätä liikaakin, kun sanoi lopuksi Lululle, että nähdään pian.