Orientaatio luonto- ja eräopasopintoihin






Olen luonteeltani seikkailija ja taas se todistettiin.  Olen miettinyt jo pitkään luonto- ja eräopas opintoja ja vihdoin ja viimein sain aikaiseksi hakea Karkun evankeliseen opistoon opiskelemaan. Olen ollut 12 vuotta nykyisessä työpaikassani ja olen siellä viihtynyt hyvin, mutta olen myös ikuinen opiskelija ja kaipaan uusia kokemuksia ja haasteita. Toivottavasti saan opintojen jälkeen käyttää opittuja tietojani ja taitojani opettajan työssäni.

Tammikuun alussa alkoivat opinnot orientaatiojaksolla. Ryhmämme olisi hyvin voinut hyvin perustaa vaikka yrityksen: mukana oli veturinkuljetttaja, putkimies,  lakimies, insinööri, lähihoitaja, opettaja ja vaikka minkälaisia ammatteja. Luontorakkaus yhdistää meitä kaikkia ja tämän muutaman päivän aikana löysimme yhteisen, moniäänisen sävelen. Jutun aiheet lähtivät jo erittäin henkilökohtaisiin juttuihin iltanuotiolla. Pohdintana oli, kaivetaanko luonnossa isompaa hätää tehdessä kuoppa vai miten toimitaan. Huumori lähti tästä rönsyilemään ja enpä ole koskaan aikaisemmin keskustellut kakkajutuista noin pitkään ja hartaasti. Hyvä ryhmähenki on näissä opinnoissa tärkeä, sillä joudumme vaelluksilla ja muilla retkillä tuijottamaan toisiamme kymmeniä  päiviä. Pohdimme myös iltanuotiolla, mitä pelkäämme näissä opinnoissa. Suurin osa pelkäsi lintutenttiä, joku karhuja ja susia ja itse pelkään korkeita paikkoja. Aion kumminkin selättää pelkoni ja ainakin kokeilla Köysitoiminnan ohjaaja -kurssia. Sanoin myös, että minun kanssa yöpyjät saattavat pelätä minua, sillä välillä saatan olla erittäin äänekäs nukkuessani; ääni kuin sikaa teurastettaessa.

Orientaatiojakson aikana kurssin vastuuopettajaat Marjo ja Hanski kävivät järjestelmällisesti läpi koulutuksen ja näytöt ja saimme tutustua, millaisia erilaisia tiloja ja tarvikkeita meillä on käytettävissämme. Opistolla on hyvin retkeilyvarusteita: ahkioita, suksia, telttoja ja keittimiä. Ensimmäinen tehtävämme oli sytyttää nuotio. Oma nuotion sytytykseni ei onnistunut oikein hyvin, sillä huomasin olevani ahne: pilkoin puut aivan liian isoiksi  ja tein liian vähän kiehisiä. Huomasin myös, että puukkoni oli erittäin tylsä, joten kiehisten teko ei onnistunut hyvin.


Tulen sytytyksessä huomoitavia asioita: 

- Pilko puut riittävän pieneksi. Eli hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Itse olen erittäin laiska tulen sytyttäjä ja yritän aina päästä mahdollisimman vähällä ennakkovalmistelulla.
- Ristikkorakenne on selvästi paras vaihtoehto. Kannattaa jo heti alkuun laittaa riittävästi syttyvää materiaalia, kiehisiä ja pieniä puita. Sytytys tapahtuu nuotiossa aina alta.
- Kiehisten tulee olla riittävän ilmavasti tehtyjä, jotta tuli pystyy niihin tarttumaan. Kiehisten laajempi puoli kannattaa laittaa tuulen suuntaan.
- Kun on sytyttänyt nuotion, olisi ihan hyvä sen antaa rauhassa syttyä. Tämä on kyllä mulle tosi vaikeaa eli olen koko ajan sinne lisäämässä ja siirtelemässä puita.

Tutkintoon kuuluu tulentekonäyttö, joten pitää selvästikin vielä harjoitella, vaikka olen monia tulia sytytellyt luontoretkilläni. On myös hieno huomata, että opittavaa on näissä yksinkertaisimmissakin asioissa; senhän vuoksi olen täällä opiskelemassa.


Pohdimme ryhmän kanssa, millainen on hyvä eräopas. Työskentelen itse opettajana ja koen, että samat ominaisuudet sopivat nykyiseen työhöni. Oppaan ja opettajan työ eivät ole kuin matematiikan kaavoja, jotka menevät aina samalla tavalla. Käytännön järki ja tilannetaju ovat tärkeimpiä ominaisuuksia. Toisaalta nostan myös tärkeäksi oman innostuneisuuden  ja motivaation; ilman niitä ominaisuuksia ei pysty innostamaan muita. Itsellä kehittämisen kohteena on ehkä tuo rauhallisuus. Olen aika vauhdikas ja innostuva, joten välillä voisin jarrutella tekemisiäni ja sanomisiani.


Hyvä eräopas

- Tilannetaju
- Ammattitaitoinen (omalla persoonalla)
- Huomioi turvallisuuden
- Innostus ja motivaatio
- Hyvät vuorovaikutustaidot
- Rauhallisuus
- Sopeutumiskyky: joustavuus, luovuus, ratkaisukyky



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raision luontopolut, osa 2: Pähkinäpolku ja Somersojan puronvarsilehto

Raision luontopolut, osa 1: Merellinen Raisio: Timalipolku, Temppelivuori, Uikkupolku

Raisionjokea seuraten merelle