Luontoninnun rinkassa

Koronan vuoksi olen todellakin retkeillyt ja retkeillyt. Olen tehnyt päiväretkiä lähiseudulle ja yöretkiä vähän kauemmaksikin kuten käväisin Suodenniemellä ystäväni Kristiinan kanssa. Jokaisesta retkestä voisi varmasti kirjoittaa oman bloginsa, mutta sitten tästä blogin kirjoittamisesta menisi into, kuka ne edes jaksaisi lukea ja kaikkein tärkein: menisi aikaa luonnossa ololta ja retkeilyltä. Sitten kun olen kävellyt kaikki lähiseutuni luontopolut, aion kyllä tehdä niistä oman koosteblogin. Olen aina sanonut, että suunnitelmat ovat suunnitelmia ja ne voivat muuttua ja olen itse todella sopeutuvainen muutoksille. Juuri pääsiäisviikolla minun piti olla ystäväni Kristiinan kanssa Kiilopään lumihangilla työssäoppimassa. Päätimme Kristiinan kanssa, että teemme sitten jotain muuta. Hän oli ennen käynyt Joutsijärvellä ja kehui kovasti luontoa. Näissä opinnoissa on ollut hienoa, että melkein aina löytyy retkiseuraa. Nytkin hiljalleen ryhmämme kasvoi toisella Kristiinalla, Heidillä j...

Korona lopetti itseltäni kaikki lähiopetukset, sillä luonto- ja eräoppaan ammattitutkintoa on aika vaikea suorittaa netissä. Miltäs kuulostaisi puukon taonta netissä, survival-kurssi etäopiskeluna  tai vaikka vaellus virtuaalisesti? Olen onneksi ollut aika ahkera syksyllä, joten opintoviikkoja minulla on jo mukavasti eli niistä ei niin paljon tarvitse välittää. Toki opintoja on pitänyt laittaa eteenpäin. Olen kirjoittanut yrittäjyys ja tuotteistaminen -tutkinnon osien sepustuksia. Yrittäjyys on itselle erittäin vieras asia, joten ajattelin, että suorittamalla tämän tutkinnon osan, saan helpoiten ja väkisinkin oppia yrittäjyydestä. Yrittäjyys voisi olla mahdollista sivutoimisena ja siihen minulla  onkin joitakin ideoita, mutta niitä en tässä kerro, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Olimme pari kuukautta autoton perhe ja meidän piti olla kauemminkin, mutta korona laittoi ostoihin kyytiä. Autottomuudessa oli haasteita erityisesti viisijäsenisen perheen ostosten tuonnissa, mutt...

Lunta oli lähes puolitoista metriä.  Hankikanto oli hyvä. Edellisessä blogissani kaikki muuttui joksikin: hiihtäminen muuttui risusavotaksi, harjoitusvaellus muuttui keskieurooppalaiseksi vaeltamiseksi ja bensakeittimen käyttö muuttui kiroiluksi. Nyt on muutosten aika käynnissä, sillä talvivaellukseni muuttui mökkilomaksi. Olen grammanviilaaja kesävaelluksessa, mutta nyt kyllä lähti mukaan aikamoinen määrä ruokaa ja vaatetta. Yleensä jaksan hyvin, kunhan vain saan riittävästi ruokaa, joten ajattelin, etten voi tietää energian kulutustani kylmässä, joten  vanhan mummon tavoin laitoin varalta lisäruokaa. Toisaalta tarvitsemani ruoan määrä jäi vielä arvoitukseksi, sillä en ehtinyt selvittää ruoan määrää kuin pari päivää vaellusolosuhteissa. Toinen jännityksen kohteeni oli paleleminen, joka ainakin osin tuli toteen näytettyä, mutta toisaalta useamman päivän aikana ja oikeasti terveenä olisin varmaan tottunut paremmin kylmyyteen.  Ajattelin jo ennen talvivaellusta...